Geenipuuvilla vähentää itsemurhia Intiassa (2.12.2008)

Länsimaissa kiertää fyysikko, "ekofeministi" Vandana Shivan kertomus, että muuntogeeninen puuvilla "ajaa viljelijät itsemurhaan" Intiassa. Tosiasiassa yökköskestävä bt-puuvilla pelasti Intian puuvillateollisuuden. Se tuli käyttöön vuonna 2002, ja kuudessa vuodessa se on miltei kaksinkertaistanut puuvillan satotason ja viljelijöiden puuvillatulot Intiassa. Tämä on lähes "käsittämätön menestystarina", jonka tuloksena jo 80 prosenttia Intian puuvillapelloista kasvatetaan bt-puuvillalla...

Itsemurhista Intiassa on nyt ehtinyt ilmestyä lukuisia tutkimuksia. Niistä on YK:n tukeman CGIAR-järjestön IFPRI-tutkimuslaitos koonnut laajan tutkimusyhteenvedon "Bt Cotton and Farmer Suicides in India" (64 s.). Itsemurhat

  • eivät ole Intiassa yleisiä
  • eivät keskity viljelijöihin
  • eivät ole yleistyneet viljelijöiden keskuudessa...
  • ...vaan ovat keskimäärin vähentyneet muuntogeenisen puuvillan viljelyn yleistyessä.

    Itsemurhan tekevä viljelijä on yleensä muita velkaantuneempi. Velka ei kuitenkaan ole yleensä otettu maatalouteen vaan perheen muihin menoihin, kuten perinteisesti suurellisten häiden ja myötäjäisten rahoittamiseen - ja rahat on lainattu koronkiskurilta, koska julkinen rahoitusjärjestelmä (esimerkiksi pankit) on useimmilla alueilla Intiassa surkeassa tilassa. Jos sato epäonnistuu, on velkakurimus silloin valmis.

    Yökköskestävyys parantaa merkittävästi puuvillan ekologista sietokykyä ja vähentää viljelyn katoriskiä. Aluksi tosin lajikkeita oli vasta vähän, joten ne eivät aina soveltuneet hyvin maan kaikkiin paikallisoloihin. Nykyisin on jo hyvin monia ekologisesti kestäviä paikallislajikkeita ehditty jalostaa yökköskestäviksi.

    Parina alkuvuonna esiintyi myös osaamattomuudesta johtuvia ongelmia. Lukutaidottomat viljelijät eivät aluksi aina ymmärtäneet, että toistaiseksi lajikkeet ovat kestäviä vain tärkeintä tuholaista, puuvillayökköstä, vastaan. Kovakuoriaiset, luteet ja kilpikirvat on torjuttava myrkkyruiskutuksilla, jos ne käyvät hyökkäykseen. Kun perinteisistä automaattisista ruiskutuksista luovutaan ja siirrytään parhaaseen, ns. integroituun torjuntaan, täytyy muiden tuholaislajien esiintymistä muistaa seurata ja torjua niitä tarpeen mukaan. Jos niiden tarpeellinen torjunta myöhästyi liikaa tai jäi kokonaan tekemättä, saattoi puuvillaviljelmä kärsiä pahoin.

    Suuren kysynnän vuoksi markkinoilla myytiin aluksi paljon myös väärennettyä kylvösiementä, josta kasvatetut kasvit eivät olleet yökköskestäviä. Viranomaiset ovat nyt asettaneet muuntogeenisen puuvillan kylvösiemenille hintakaton, jonka ansiosta huonolaatuisen mutta halvan, "harmaan" kylvösiemenen houkuttavuus on vähentynyt ja köyhienkin viljelijöiden on mahdollista saada käyttöönsä laadukasta bt-puuvillan kylvösiementä.

    Näistä lastentaudeista on viljelyn yleistyessä ja osaamisen parantuessa jo päästy eroon. Eräillä alueilla Intiassa puuvillaa viljellään kuitenkin yhä ilman kastelujärjestelmiä, pelkkien sateiden varassa. Jos sadetta ei tule, on tällaisten viljelmien sato mennyttä, kasvatettiinpa sitten tavanomaisia tai yökköskestäviä lajikkeita. Velkaantuneen tilannetta pahentaa vielä se, että samaan aikaan saadaan erinomainen sato muualla, kasteluviljelmien alueella, mikä laskee hänen (huonosta) puuvillasta saamaansa hintaa markkinoilla.

    Viranomaiset ovat varoittaneet viljelijöitä panostamasta liiaksi rahaa viljelyyn tällaisissa epävarmoissa, sateenvaraisissa oloissa. Yökköskestävien lajikkeiden kestävä menestys muualla Intiassa innostaa kuitenkin yhä monia liialliseen riskinottoon. Viljelyvirheitä lisää sekin, että maatalouden julkinen neuvontajärjestelmä on päästetty Intiassa rappeutumaan. Suuria puutteita on myös vakuutus- ja korvausjärjestelmissä, jollaisia tarvittaisiin satotuhojen varalta, jotta viljelijät uskaltaisivat hankkia työhönsä tehokkaampia välineitä.

    Intian itsemurhat eivät johdu kasvinjalostuksesta vaan sosiaalisten rakenteiden puutteellisuuksista kehitysmaan oloissa. Niihin on saatava parannuksia, jotta köyhimmilläkin viljelijöillä olisi todellinen mahdollisuus panostaa parempiin lajikkeisiin elinolojensa turvaamiseksi. Tämä ei toki ole kasvinjalostajien - he osaavat jalostaa parempia kasvilajikkeita - vaan poliitikkojen tehtävä. (Kunpa hekin vain pysyisivät lestissään...)