Kun lintuinfluenssa onnistuu leviämään villilinnuista ankka- ja kanatarhoihin, se aiheuttaa suuria kärsimyksiä, tappaa miljoonia lintuja rokotuksista huolimatta ja aiheuttaa suurta vahinkoa eläintuotannolle. Ihmisiin virus tarttuu toistaiseksi vain harvoin, mutta tautiin sairastuneista monet kuolevat.
Kun lintuinfluenssavirus muhii tuotantoeläinten populaatioissa, siitä saattaa evoluution tuloksena (mutaatiot, risteytyminen, valinta) kuitenkin kehittyä viruskantoja, jotka pystyvät leviämään tehokkaammin ihmisestä toiseen ja aiheuttamaan maailmanlaajuisen pandemian. Rokotteen kehittäminen perinteisillä menetelmillä lintuinfluenssaa vastaan on hitaampaa kuin sikainfluenssan tapauksessa, joten satoja miljoonia ihmisiä saattaisi kuolla ennen epidemian laantumista.
Geenimuuntelulla on nyt onnistuttu jalostamaan kanakanta, joka ei levitä lintuinfluenssaa tarhan toisiin kanoihin. Jos tällainen "tappamaton" gm-kana tartutetaan vahvasti lintuinfluenssaviruksella, se kyllä itse sairastuu ja kuolee. Tauti ei kuitenkaan tartu siitä toisiin kanoihin, ei edes samassa häkissä asuviin, joten epidemia jää syntymättä.
Gm-kana on jalostettu tuottamaan soluissaan lyhyttä "syötti"-rna:ta, joka tarttuu viruksen elintärkeään dna-polymeraasientsyymiin ja estää sitä toimimasta, joten viruksen lisääntyminen solussa estyy. Normaalisti kyseinen entsyymi tarttuisi viruksen perimään ja monistaisi virusta soluun lukuisiksi kopioiksi.
Samalla periaatteella aiotaan vielä tehostaa kanojen kestävyyttä lintuinfluenssaa vastaan ja saada aisoihin myös kaksi muuta lintujen virustautia: Newcastlen tauti ja Marekin tauti.